hääunia

Heippa hääblogi! Ajattelin tulla päivittämään, kun näin viime yönä hääunta! Oli jo toinen aika putkeen. Edellinen tosin oli enemmänkin hääpainajainen.

Viime öisessä unessa olin yliopistolla jollain häidenvalmistelukurssilla. Siellä mm. paukuteltiin uunipeltejä ja yritettiin näin totutella koviin ja yllättäviin ääniin. Häihin oli enää yksi yö tai kaksi, ja koitin kovasti löytää itselleni vaatteita sinne. Ja sitten tein ihan mahtavan löydön! Kyseessä oli H&M:ltä löytynyt puuvillainen, viininpunainen pitkä hame, vähän samantyyppinen kuin mitä olen oikeastikin ajatellut ostaa, en tosin häitä varten. Sellainen hiukan Esmeralda-tyylinen :). Hintalapussa luki 69,90€ ja mietin, että onhan se vähän kallis, mutta kerranhan sitä vaan naimisiin mennään. Innoissani menin näyttämään sitä äidille, ja äiti kysäisi hiukan hämmentyneenä, että tuommoisessa mustalaismekossako sinä meinasit naimisiin mennä, ja pyöritteli silmiään. Hihkuin innoissani, että JOO! Äiti totesi, että no, jos nyt oikeasti olet sitä mieltä, niin mikäpä siinä. Vastaava ruskea olisi kyllä äidin mielestä ollut parempi.

Aiemmassa hääpainajaisessa sen sijaan meni kaikki pieleen. Oli hääpäivän aamu, ja minun piti lähteä meikattavaksi ja kammattavaksi. Tajusinpa siinä sitten, että olin ihan kokonaan unohtanut varata meikkaajan ja kampaajan! Mutta äiti tuli hätiin meikkipussinsa kanssa. Totesin, että tykkäsin aina pienenä haistella äidin meikkipussia, kun se tuoksui niin hyvältä, että varmasti mut niillä meikeillä hyvännäköiseksi saadaan. Seuraava vastoinkäyminen oli pitopalvelu, jonka olin unohtanut varmistaa eikä sitten ollutkaan mitään takeita siitä, että ruokaa oli tulossa. Vieraat oli kaikki jo paikalla, mutta vihkijää eikä sen kummemmin sulhastakaan näkynyt missään. Ikävä kyllä heräsin ennen kuin tilanne ratkesi.

Hassuinta näissä hääunissa on niiden ajankohta. Minä kun en ihan oikeasti ole juuri ollenkaan ajatellut koko häitä niitä edeltävinä päivinä. Enkä minä tietääkseni stressaa mistään erityisemmin. No, ehkä nyt sitten muistan ainakin ne kampauksen ja meikin varata ennen hääpäivän aamua 8). Saapa nähdä, paljonko näitä häisiä unia tulee vielä lisää, kun näitä kahta aiemmin olen nähnyt unta häistä vain kerran ja siitäkin on jo paljon aikaa. Kunhan eivät mitään enneunia sentään ole.

joulujuttuja ja vihkimispuheita

On tullut pieni tauko blogin kirjoitteluun. Syynä tähän on ihan se, että en ole niin hääjuttuja ehtinyt miettiä viime aikoina. Joulu tulossa ja kaikki kurssit loppumassa ja lisäksi alkoi vielä työtkin postikeskuksella joulukorttien lajittelussa. Kiirettä siis pitää! Onneksi opiskelujutut ovat pian tehty ja töitäkin kestänee vain ensi viikon alkuun. Joululahjat olen jo hankkinut kaikki, siskon lahjaa lukuunottamatta. Sen ehtii hankkia myöhemminkin, kun nähdään vasta tammikuussa aikaisintaan :). Sulhasella on kivat lahjat jo paketoituna, yksi nettikauppatilaus pitäisi vielä hakea postissa. Kävi nämä joululahjaostokset vähän turhankin nopeasti ja helposti. Rrrrakastan joululahjashoppailua. No, lompakko kiittänee, että nitä ei enää tarvitse tehdä. Ylitin vahingossa Sulhasen kanssa sopimamme joululahjabudjetin toisillemme kympillä, mutta ehkä se ei haittaa.

Vihkijämme kun lupasi pitää pienen puheen vihkimisen yhteydessä, niin olen nyt erilaisia puheita sen tähden etsiskellyt. Aluksi haaveilin vielä itsekirjoitetuista sormusvaloistakin, mutta ne taitaa jäädä väliin. Sulhanen ei oikein lämmennyt ajatukselle ja itsekin alan kuitenkin parkua jo heti vihkimisen alussa, niin tuskin siitä valojen lausumisesta mitään tulisi kuitenkaan :p.

Lupasin Sulhaselle, että mitenkään hirveitä määriä ällösöpöä rakkauslässytystä häihin ei tule. Mielestäni vihkimistilanteessa voi kuitenkin tehdä poikkeuksen :). Kellonajoista en vielä tarkemmin tiedä, mutta tarkoituksena olisi, että vihkiminen olisi joskus kello 16 tai 17 aikaan. Silloin jäisi mukavasti aikaa aamupäivällä valmistautumisiin ja kaunistautumisiin ja iltapäivällä juhlapaikan koristelun viimeistelyyn. Ja me kun ei kumpikaan mistään aikaisista aamuherätyksistä nautita, niin ei sellaista kyllä hääpäivällekään tahdota.

Olen ajatellut, että ennen vihkikaavaa vihkijäheebo lukisi tämän pätkän:

” Käsi kädessä, sydän sydämessä, alkaa nyt elämässänne uusi matka. Se matka kulkee läpi vihreiden metsien, halki auringossa kimmeltävien merien, yli tummien vuorien ja poikki lainehtivien peltojen. Ja vaikka se matka on pitkä, eikä loppua näy, on se matka hyvä taittaa kun rinnalla on se ystävistä kaikkein uskollisin ja rakkain, se elämän tärkein ihminen: aviopuoliso.

Tällä matkalla elämään ja ikuiseen rakkauteen, eivät polkuja peitä ainoastaan ruusujen pehmeät terälehdet, vaan joskus voi tie olla sateesta märkä tai lumesta liukas. Ojenna silloin rakkaallesi kätesi ja pidä tiukasti kiinni, sillä niin hänkin sinulle kätensä ojentaa, kun itse et uupumukseltasi jaksaisi jatkaa. Ja eipä aikaakaan, kun auringon valokin saa taas maantien kivet kimaltamaan kuin tuhannet timantit ja sen säteet kietovat Teidät hellään, lämpimään hyväilyynsä. Tällä matkalla ei ehkä aina ole poutaa, mutta taivaan jokaisessa vesipisarassa loistavat kaikki sateenkaaren värit.

Yksin voisi matkan varrella pelottaakin, mutta kahden kulkiessa rakkaus saa karhun voimat, kissan silmät ja kotkan siivet. Olkoon este sitten polulle kaatunut puu, pimeääkin pimeämpi korpi tai virrassa pauhaava vesi, voi rakkaus sen aina voittaa; nostaa puun syrjään, löytää eksymättä reittinsä pimeyden läpi tai kohota vahvoille siivilleen taivaan sineen jättäen taakseen kosken pyörteet ja karikot. Rakkaus löytää aina tiensä valoon - rakkaus on kartta ikuiseen onneen.”

Sen jälkeen tulisi vihkikaava, jonka jälkeen tämä:

"Vastattuanne näin kumpikin myöntävästi teille tehtyyn kysymykseen, totean teidät aviopuolisoiksi. Olkoon rakkautenne lujaa kuin kallio jalkojenne alla, olkoon se kestävää kuin tähdet päänne päällä. Antakaa rakkautenne roihuta tulen lailla, mutta nauttikaa myös ajoista, jolloin se on tyyni kuin lammen pinta. Sallikaa älynne ja mielenne voimien ohjata liittoanne ja tuoda siihen viisautta. Antakaa tahtojenne voiman sitoa teidät toisiinne, rakkauden ja intohimon voimien tehdä teistä onnellisia, ja omistautumisenne voiman tehdä teistä erottamattomat. Olkaa toistenne omat, mutta antakaa silti toisillenne tilaa hengittää. Olkaa kärsivällisiä, sillä vaikka myrskyjä nousee, ne myös aina laskevat."

En ole vielä näitä toiveitani esittänyt vihkijälle, mutta uskoisin hänen suostuvan, kun hän kerran mieluusti puhuu muutakin kuin sen perusvihkikaavan. Uskoisin, että näin saadaan kaunis tilaisuus vihkimisestä ilman uskonnon sekoittamista koko hommaan. Eipä jotkut kirkkohäät ja Jeesus-puheet olisikaan meidän tyylisiä ollenkaan.

Musta on jotenkin tosi hassua vieläkin, että olen muka menossa naimisiin :D. Rouva S. Rouva-sanasta mulle tulee mielleyhtymiä sellaiseen vanhaan rouvaan. Ehkä musta tulee sitten isona semmoinen.